Huh huh miten erilaiselta sunnuntait nykyään tuntuvat. Muistan liiankin hyvin miten ankealta ja paskalta se tuntu ku ties et aamulla pitäis taas herätä 06.15 ja valmistautua kouluun lähtöön. Että mä vihasinkin koulua! Ei siinä, että olisin ollut jotenkin syrjäytyvä ja epäsosiaalinen -päinvastoin, mutta en vaan viihtynyt yhtään. Joka koulusta löytyy varmaan ne kaikkien kaverit, suositut, nörtit, taiteelliset jne. En vaan kuulunut mihinkään ryhmään. Siinä asemassa oli sitten kiva hillua ne vuodet.
Lukioaika oli hirveetä kuraa. Joka tuutista toitotettiin miten tärkeitä ne yo-kirjoitukset ovat ja miten niihin _täytyy_ valmistautua monta vuotta! Kaikilla opettajilla kilpailu siitä, kenen oppilaat menestyvät parhaiten. Niin ja mistä koulusta ne parhaimmat L:n paperit ovat peräisin.
Kaikki se oli ihan turhaa! Itse en ole sitä yo-todistusta tarvinnut mihinkään. Sitten ehkä jos olisin hakenut lääkikseen niin ne mahdolliset laudaturit olis vaikuttanu, mutta ei. Lukiosta jäi käteen se valkoinen lakki.
Oliko se sitten kaiken stressin, unettomuuden, ahdistuksen ja huonovointisuuden arvoista?
Ei!
Onneksi voi vaan huokaista syvään ja olla onnellinen, että siitä oravanpyörästä on päästy ohi. Se jääkööt taakse.
Tsemppiä kaikille koululaisille! Kyllä se siitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti